Eilen perjantaina heräsin taas aamulla soittamaan koululle niistä vastauksista olenko minä hyväksytty.
Välillä puhelin piippasi, välillä oli varattua ja välillä meni Vaasan vaihteeseen. Jotain kolme tuntia yritin koko ajan, mutta en saanut ketään kiinni. Minä kyllästyin ja päätin lähteä äidin luokse pyörällä Yasminan kanssa. Hyi helkutti kuinka kaduin sitä että lähdin pyöräilemään. Tuuli ihan kauheasti, että minun korvani jäätyivät ja vettä satoi. Välillä en meinannut edes eteenpäin päästä kun vastatuuli oli niin kova. Huhhuh. Äidin luona jatkoin soittamista. No sitten ajattelin että kokeilen soittaa Vaasan vaihteen kautta ja pyydän yhdistämään ammattiopistoon. Onneksi soitin ja sain jopa kiinni sitten henkilön kuka osasi kertoa olenko hyväksytty. Voi kuinka jännitin sen about 30 sekunttia, kun hän etsi tietojani. Turhaan jännitin sillä hän kertoi ilo uutiset. Olen hyväksytty. Vau. Mikä ihana fiilis tuli ja olin ylpeä itsestäni. Minut valittin ja pääsen opiskelemaan ammatia mistä olen jo kauan haaveillut. Miten mahtavaa. Voisin kirjoittaa tähän tuhat sanaa kuinka onnellinen olen, mutta se varmaan tuli jo kaikille selväksi. Nyt vaan päiväkoti hakemusta eteenpäin ja etsimään Yasminalle hoitopaikka. Meidän naapurissa on päiväkoti ja ajattelin että sinne Yasminan olisi hyvä päästä, kun on niin lähellä eikä aamulla tarvitsisi kauas lähteä pinkomaan kiireellä. Toivotaan vain että siellä olisi paikkoja jäljellä. Toivotaan siis ja peukut pystyyn.
Eilen olin siis koko päivän äidin luona ja olimme vain. Emme tehneet mitään. Välillä on vain kiva olla ja olla tekemättä mitään. Kotona kun ei voi ikinä vain olla. Pitää olla rätti kädessä ja kulkea Yasminan perässä mitä hän seuraavaksi keksii. No ei nyt aivan, mutta jotain sinnepäin.
Tänään heräsin ajoissa(lue: minulle aikaisin) kello yhdeksältä, kun olimme sopineet että lähden äitini, hänen miehensä ja pikkuveljeni kanssa Evijärvelle katsomaan sukulaisia. Äiti sanoi että olkaa kymmeneltä valmiina, tulemme hakemaan. Olin suunnitellut herätä kahdeksalta, mutta olin vain laittanut torkkua. Äkkiä ylös ja vähän meikkiä naamaan ja vaatteet päälle ja Yasmina ylös ja aamu puurolle. No me olimme kymmeneltä valmiina ja menimme ulos laukkujen kanssa odottamaan äitiäni. No me odotimme ja odotimme, mutta äitiä ei näkynyt. Olisi pitänyt arvata kun hän sanoo kello kymmenen, että se on kello yksitoista. Me odotimme siis tunnin ulkona. Äidin oli pitänyt ruveta vaihtamaan renkaita pyöriin pojille ja sen takia oli kestänyt. No vihdoin ja viimein he tulivat ja pääsimme aloittamaan matkan.
Valmiina lähtöön! :)
Leikkiä pihalla ennen lähtöä :)
Pakollinen selfie kuva. Unohdin ottaa kuvan asusta :(
Mutta päälläni oli farkut,toppi,ohut pitsi kimono tai joku ja nahkatakki =)
Iloiset matkustajat <3
Yasminasta saa niin huonosti kuvia, kun hän on koko ajan menossa. :D
Tuo mopo oli Yasminan lemppari lelu ja sillä hän ajeli koko ajan
ja kuljetti sitä paikasta toiseen. :D
<3:llä julia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti